• Toimituskulut 6,90 - Ilmainen toimitus yli 99 € tilauksiin
  • Lähetykset 1-2 arkipäivässä!
  • Toimituskulut 6,90 - Ilmainen toimitus yli 99 € tilauksiin
  • Lähetykset 1-2 arkipäivässä!

Viikatekivi

Tuotenumero: M12

Varastossa
Toimitusaika: 1-3 päivä(ä)

Kuvaus

Perinteinen Längelmäen kovasin. Riittävän pitkä hiomakivi viikatteen hyvään teroittamiseen. Tällä perinteisellä kovasimella on teroitettu viikatteita  jo ammoisista ajoista.


Koko 240x30x10mm

Kouraan sopiva ja kestää "tikkuamistakin". Tässä luonnonkivessä erikoista on myös se, ettei kivi mene tukkoon ruosteisestakaan terästä. Vettä kiveen ja anna palaa.

Toki vesurit ja kirveet teroittuvat myös, niinkuin veitsetkin.  Perintökalleus.  Huom. viikatteessa on teräkulma terän yläpuolella ja alapuoli, joka on maata vasten, on suora. Teräkulma hiotaan pyörivin liikkein runsan veden kanssa ja suoralta puolelta kierre vain  vedetään suoraan. Kun viikatteessa on "maronkieli", eli pieni kierre, niin  silloin sillä saa hentoisenkin heinän katkeamaan kevyellä liikkeellä. Jos viikatteen terä on "klohmoilla" ja pyöreäksi päässyt niin teroita alussa joko  vesi-tahkolla tai esim. nauhahiomakoneella , että saat tehtyä terän kulman uudelleen. Itse hion terän hyvin loivaan kulmaan normaali pihaheinää/ruohoa niittäessä, mutta jos on kyseessä raskas apila tai  muuten paksumpi niitettävä, niin tällöin voi toki tehdä teroituksen jyrkempäänkin kulmaan.Varo kuitenkin polttamasta terää nauhahiomakonetta käyttäessäsi.  

Kivellä tehdään sitten se viimeistely.

Tällä perinteisellä kovasimella on teroitettu viikatteita ja muita teräaseita jo satoja vuosia. Ensimmäinen varsinaisen  teollisen tuotannon käynnisti Längelmäellä Adolf Poukka(8.1.1840-6.11.1914) ,mutta sitä ennen myytiin Längelmäen  hiomattomia kiviä vanhojen asiakirjojen mukaan jo 1700 luvulla , Yksi näistä valmistajista ja kiven myyjistä oli Ajos-Jaakoksi kutsuttu mies, joka kulki pitkiäkin myyntireissuja Hevosen kanssa. (tiedot kirjasta Längelmäen harmaa kulta, Kovasinteollisuutta 1737-1994. kirjan kirjoittaja Lauri Heinonen v.1994)

(Itse aloitin 1993-1994, joten en ehtinyt päästä tuon kirjan tietoihin, joten Längelmäen kovasinperinne ei ole vielä kuollut.)